Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

LUKU 1

''Siitä oli jo hetki. Muutama viikko. Kun kukistin viimeistä kertaa arkkiviholliseni. Enkä pelkästään vihollistani. Hirviön, jonka käsissä, tai no, kynsissä, oli monien ihmisten verta. Näihin ihmisiin lukeutui myös minun vanhempani, koko sukuni. Clockwerk oli mennyttä ja sen jo tiesinkin. Silti se tuntui musta epätodelliselta, että se oikeasti oli ohi. Mun ei enään koskaan tarvitsisi vilkuilla olkani ylitse."

Klo 20.30, sijainti Pariisi

Oli varmasti selvää, että me oltiin kavereiden kanssa lomailtu ja kierrelty läpi hienojen paikkojen. Mun oli palkittava heidät - he olivat jo toisen kerran auttaneet mua Clockwerkin kukistamisessa. He tiesivät, että olisin heille kiitollisuudenvelassa koko loppuelämäni. - Nyt olimme kuitenkin asettuneet pariisiin. Pariisiin, jonka hämärät ja salaisuuksia täynnä olevat kadut mahdollistivat mun naurettavan helpot taskuvarkaudet. Meillä oli Murrayn ja Bentleyn kanssa upea, pieni kattohuoneisto keskellä pariisin keskustaa, jonne veimme aina saaliit ja jossa asuimme. Sitä voisi pikemminkin kutsua kodiksi kuin turvapaikaksi, sillä emme tulleet heti lähteäksemme. Meillä nimittäin oli suunnitteilla viedä paikkalisen katujen kuninkaan vartioima Melius keppi. Sana melius, oli latinaa ja tarkoittaa parannusta.

Keppi pystyi parantamaan fyysiset vammat, sairaudet ja haavat. Ajattelin Bentleytä. Toista parasta ystävääni, joka istui takiani pyörätuolissa. Ei se varsinaisesti ollut mun vikani, mutta ilman mua niin ei olisi käynyt. En tiedä pitääkö tämän mahtavan melius kepin tarina paikkaansa, mutta aion jäädä ottamaan siitä selvää. Ainakin kadulla liikkuvista vartijoista päätellen, tämä uusi katujen kingi ei aio siitä kepistä helposti luopua. Nostin katseeni isoon rakennukseen, joka oli tämän ''vaarallisen'' mafiapomon luksusasunto. Pikemminkin vartioidulta linnoitukselta se näytti. Kuitenkin noiden vartioitujen muurien sisällä se keppi oli, joka tavalla tai toisella lähtisi  meidän mukaan.

Seisoin vastapäisen rakennuksen reunalla, tarkkaillen ympäristöäni. Olin ottanut muutaman tiedustelukuvan ympäristöstä, Bentleyn pyynnöstä. Siristelin silmiäni, kun pitkällä edessäni huomasin sivukujalta minua kohti tulevaa valkoista, helmiäistä valoa.

''Carmelita!", kuiskasin itsekseni suhteellisen kovaa hahmotettuani lähestyvän tulijan hahmon ja tunnistettuani tämän tutuksi poliisinaiseksi, joka tuttuun tapaansa partioi kadulla shokkipistoolinsa kanssa. Viekkaille kasvoilleni nousi virne, kun muistelin Carmelitan pauhaavan takanani helikopterissa, mun liidellessä liitovarjolla karkuun. Loikkasin katuvalon päällä olevan pisteen päälle, kevyesti ja ketterästi, kiitos kevyen mutta jäntevän ruumiinrakenteeni. Yhtä ketterästi loikin jo seuraavia kattoja pitkin, sulautuen välillä varjoihin ja varoen katoilla päivystäviä vartioita. Tietenkin poliisinainen vaikeuttaisi meidän suunnitelmia, ajattelin, mutta olihan se vain ajan kysymys että Carmelita olisi taas jäljillämme - enkä tietenkään pistänyt pahitteeksi Carmelitan mukana tullutta jännitystä, toihan lempikyttäni lisämaustetta hommiin.

En voinut vastustaa kiusausta varjostaa häntä vähän, joten pysähdyin vähän matkan päähän Carmelitasta, pienelle ranskalaiselle parvekkeelle varjoihin, mistä se ei varmasti näkisi mua. Olin kuitenkin sopivasti kuuloetäisyydellä. Pian huomasin Carmelitaa vastaan tulevan isokokoisen vartijan, joka näytti paremmin kuin hyvin aseistautuneelta. Ja vaaralliselta.

''Harvoin täällä näkee noin hyvännäköisiä naaraita'', vartija sanoi pysähdyttyään muutaman tuuman päähän poliisista, joka oli itsekkin pysähtynyt arvioimaan kookkaan näköistä miestä, shokkipistooli tiukasti kädessään.

''Sinuna varoisin sanojani.", Carmelita varoitti tiukasti, samalla kaivaessaan todistusta siitä, että työskenteli Interpolille, eikä todellakaan ollut missään alhaisimmassa asemassa, toisin sanoen ei tilaisuuden tullen epäröisi iskeä tuota miestä rautoihin.

''Taidat olla melko kipakka tapaus. Pelkään pahoin että sinä olet meistä se, jolla on syytä varoa näillä kujilla. Kadut on täynnä palkkamiehiä, jotka eivät epäröi käydä kimppuusi jos epäilevät sun tulevan meidän tiellemme. Pomo ei tykkää nuuskijoista."

"Voit olla varma, että minä olen sinun ja kaikkien lainrikkojien tiellä, jos annatte yhdenkin syyn.", Carmelita sanoi varoittavalla mutta ylpeällä äänellä. Vartija hörähti irstaasti ja hetken näytti siltä, että olisi ohittamassa poliisinaisen välinpitämättömästi.

''Mitä sin-", Carmelita ehti huudahtaa, kun vartija oli takaapäin tarttunut Carmelitaa kädestä, joka piteli shokkipistoolia. Ja vääntänyt sen niin, että poliisin oli pakko hellittää ote siitä, jolloin pistooli kirposi tämän otteesta ja putosi maahan. Vartija painoi naisen kolkkoa seinää vasten, painautuen itse poliisia vasten, sulkien toisella kädellä naisen suun tukahduttaen tämän kiroilun ja uhkailut. Carmelita yritti potkia, purra ja lyödä, mutta kaksi kertaa suurempi mies vain nauroi ja painoi nenänsä tämän katuvalossa hohkaaviin sinisiin hiuksiin. "Sinä tuoksut hyvältä"

''Sulle ei varmaan kotona opetettu, ettei naisten kimppuun käydä.", sanoi kaksikon taakse ilmestynyt pesukarhu, kädet ristittynä rinnalle ja nyt nuorukainen heilautti kepeästi kepin oikeaan käteensä ja kohotti sen ronskin näköistä vartijaa kohden. ''Päästä irti."

Carmelita mumisi ja yritti pyristellä itse vapauteen, mutta raavas mies tiukensi otettaan naisesta. Slyn sisällä kiehui.

''Mä ehdin ensin. Eti oma naises, rääpäle.", vartija nauroi Slylle, selkeästi aliarvioiden pesukarhun täysin ja kääntäen selkänsä tälle.

Siinä samassa Sly loikkasti ketterästi ilmaan, ja iski vartijaa tyrmäyssyöksyllä ristiselkään: rusahti inhottavasti ja mies karjaisi. Iskun voimasta vartijan ote Carmelitasta hölleni nanosekunniksi, mutta pian hän oli puristanut sormensa ketun kaulalle, saaden tämän kakomaan ja haukkomaan happea.

''Lopeta!", Sly huusi pieni kauhu rinnassaan, peittäen heikkoudenmerkit kuitenkin täydellisesti. Carmelita puristi kynsillään miehen kättä, joka oli kylmäkiskoisesti ja peruuttamattomasti kietotunut puristamaan tämän kaulaa. Sly syöksyi uudelleen miestä kohti, nyt hakaten tätä vihasta sokeana kepillään. Iskuja säesti vartijan röhisevä nauru. Yhtäkkiä suuri nyrkki heilahti: samassa pesukarhu lensi kaaressa vastapäiseen seinään, pahaksi onnekseen ikkunaan. Slyn ruumis räsäytti ikkunan rikki ja lasinsirujen lennellessä ympäriinsä, Sly törmäsi jonkinlaisen puodin tiskiin.

''Lopetitko jo, pentu?'', mies heitti huvittuneena vilkaisten puodin ikkunaan.

Sly nousi urhoollisesti ylös ja kapusi rikki menneelle ikkunalle. "Sä päästät hänet menemään.", hän sanoi melkein kuulumattomalla, matalalla ja varoittavalla äänellä, katse porautuneena tuohon mieheen.

Vartijan äsken huvittuneet kasvot olivat muuttuneet ilmeettömiksi, jopa hieman turhautuneiksi. Kuitenkin hetken tuijotettuaan vakavoitunutta pesukarhua, hän räjähti uudelleen nauruun. ''Luuletko että mulle tuollaisen ruipelon pesukarhun sana painaa mitään? Sanoin, että näin naisen ensin. Hän tulee mukaani. Jos vielä kerran käyt kimppuuni, väännän niskasi nurin." Niine hyvineen vartija kääntyi lähteäkseen, nostaen rimpuilevan ja kiroavan ketun olalleen. Kun Carmelitan suu oli vapaa, hän huusi korviahuumaavalla äänellä. ''Laske minut HETI alas! Olet pidätetty, kuulitko! Laske minut heti paikalla alas! Joudut telkien taa!"

''Itse saat pian käsittelyn, jota et ikinä unohda.", vartija vihjasi äänensävy mielihyvästä täyttyen.

Carmelita oli huutamassa kirouksia ja loukkauksia mutta ääni takertui naisen kurkkuun. Nyt hän tajusi, kuinka pahassa pulassa olikaan. Tuon miehen aikeet oli kaikkea muutakuin hyvät, eikä Carmelita halunnut kokea sitä.

''Sly!'', purkautui huomaamaton, epätoivoinen ääni Carmelitan huulilta, ennenkuin hän ehti edes tajuta möläyttäneensä sen.

Sly loikkasi ylhäältä pimeydestä vartijan eteen tukkimaan tien. ''Varotan sua kamu, ehdit vielä perääntyä ja päästää hänet-", enempää ei pesukarhu ennättänyt sanoa, kun hän tunsi ilmojen pakenevan täysin tämän keuhkoista. Ennenkuin pesukarhu oli ehtinyt reagoida mitenkään, oli mies lyönyt häntä keskelle rintalastaa, niin lujaa, että Sly tömähti maahan haukkoen henkeä.

Mitenkään reagoimatta tuon sian raikuvaan nauruun, nousi pesukarhu ylös ja siinä samassa syöksyi kohti vartijaa. Ennenkuin vartija ehti ymmärtää, mitä tapahtui, oli nuorukainen heittänyt maahan vartijan jalkoihin savupommin. Ruskea, sankka savu täytti koko kadun. Sly tiesi vartijan menettäneen näkökykynsä hetkeksi, ja jos ei pommin ansiosta niin vähintäänkin yskän, kun hän yski ja röhisi savun takertuessa hengityselimiin. Sly syöksyi kohti vartijan olkapäätä ilman halki ja tarttuikin Carmelitaa kainaloista nostaakseen tämän pois. Mutta vartija ehti reagoida kokoonsa nähden hyvin nopeasti: Hän oli tarttunut Slytä hännästä ja heilautti kaksikon eteensä maahan, savun hälvetessä olemattomiin. Sly yritti kiskoa Carmelitaa kauemmas, mutta sekunnin murto-osassa oli vartija tarttunut Carmelitaa jalasta ja lyönyt tämän seinään. Tajuton kettu sulki silmänsä ja kaatui maahan.

''Millanen mies sä oot!?'', ärähti vihaa puhkuva Sly, keppi valmiusasemissa. Vartijan ivaa kielivä hymy oli nyt tiessään ja tämä oli selkeästi valmis repimään pesukarhun raajat tämän elottomasta ruumiista ja heittämään mereen. Ohittaen Slyn kysymyksen, mies hyökkäsi pesukarhun kimppuun: mutta nyt Sly oli nopeampi ja väisti iskun loikkaamalla korkealle, samaan aikaan heittäen miestä kepillään päähän, jolloin tämän otsaan pureutui syvä haava joka sylki verta vartijan kasvoille. Vihasta ärähtäen mies yritti tarttua nopealiikkeistä pesukarhua keskivartalosta, mutta Sly oli jo pujahtanut miehen jalkojen välistä selkäpuolelle, napaten kepin ilmasta.

''Sulla oli tuuria.'', vartija henkäisi. "Se loppuu nyt!", raivostunut vartija pauhasi pyrkien samalla suurilla nyrkeillään murskaamaan Slyn asfalttia vasten, nuoren pesukarhun pujahtaessa sivulle ja siitä tasapainoilemaan katon reunalle.

''Lakkaa väistelemästä kirppu! Murskaan luusi sekunneissa!"

Sly mietti tilannetta nopeasti, arvioiden miestä. Mies oli melkein jopa luonnottoman suuri, oikea muskelisoturi ja kokoonsa nähden ketterä. Kokenut tappelija, varmasti myös palkkamurhaaja.

''Sä et voi ottaa ketään pakolla.", Sly sanoi tummalla ja suhteellisen rauhallisella äänellä, tietäen kuitenkin että tuolle korstolle järjen puhuminen oli täysin turhaa.

''Mies vastaan mies. Tule alas, kohtaa minut!", vartija räyhäsi alhaalla, sivuuttaen Slyn sanat.

Sly loikkasi vartijan yllätykseksi alas eikä vastoin tämän odotuksia pyrkinyt pakoon. Ja vartija ryntäsi heti, varoittamatta, nyrkit heiluen pesukarhun kimppuun. Sly kuitenkin väisti iskut ketterästi hyppäämällä tai pujottautumalla suojaan vartijan raajojen välistä. Samalla sivaltaen ilmaa omalla kepillään ja onnistui iskemään vartijaa palleaan. Raivosta karjuen vartija pyrki sulkemaan pesukarhun käsiinsä, mutta Sly oli loikannut ilmaan ja iski tätä kepillään päähän. Toisen kerran. Ja kolmannen. Ja ponnisti korston olkapäältä tämän taakse, antaen vielä kepillään iskun takaraivoon. Nyt mies kuitenkin potkaisi ilmasta laskeutuvaa pesukarhua niin, että Sly lensi ilman halki ja paiskautui seinään. Jalat hieman täristen Sly nousi takaisin ylös: peittäen täydellisesti heikkoudenmerkit.  Oli Sly kestänyt lukuisia iskuja ennenkin, mutta nyt hänen koko ruumistaan kolotti: Hän ei ollut saanut näin voimakkaita iskuja koskaan käsirysyssä.

Sly syöksyi ilman halki kohti vartijaa, keppi valmiina. Juurikun miehen kasvoille ehti levitä voitonriemuinen hymy vartijan olettaessa Slyn ryntäävän suoraan tämän syleilyyn, Sly jarrutti käsietäisyydellä, jolloin Slyn jaloista sinkosi kiviä ja pölyä vartijan kasvoille niin, että jälleen mies karjaisi raivosta ja vaistomaisesti vei kädet silmilleen, pölyn takertuessa verkkokalvoihin. Slyn tilaisuus oli tullut: hän hakkasi miestä kepillään minkä ehti. Pesukarhu oli niin nopea, ettei vartija ehtinyt avata silmiään. Koko vartijan kroppa alkoi olla täysin mukiloitu.

Vartija kirosi, huusi ja ärjyi: ja siinä samassa vastoin Slyn odotuksia, oli hän paiskannut pesukarhun maahan. Nyt hän puristi ruokalautasen kokoisella kädellään Slyn päätä asfalttia vasten. Kipu oli sokaiseva, pesukarhu puristi hampaansa ja silmänsä yhteen, samalla kun yritti vapaalla ruumillaansa pyristellä ansasta pois. Tähänkö tämä päättyisi? Yritys olla sankari, pelastaa Carmelita? Voisiko viimeinen Cooper kuolla vartijan käsiin, pariisin kadulla?

Sly keräsi voimansa ja siinä samassa löi kortstoa päin näköä kepillään niin kovaa, että mies karjui. Sly vapautui ansastaan ja nousi ylös. Vaikka pesukarhun päätä kivisti, hän loikkasi ja jälleen keppi halkoi ilmaa: hän hakkasi taas vartijaa kaikilla voimillaan ja iskujen voimasta vartija peruutti. Tuo suuri, jättiläismäinen vartija, yritti suojautua iskuilta, aina yhä enemmän perääntyen. Vartija ei enää jaksaisi. Sly voittaisi ja veisi Carmelitan turvaan.

Kaikki tapahtui niin nopeasti: vartija oli syöksynyt turvaan sivuun kepin iskuilta ja ryntäsi Carmelitan luokse, nostaen ketun käsivarsillensa. Carmelitan tiedoton pää horjahti sivulle, saaden Slyn huomion ketun kasvoihin.

''Noniin...rääpäle", hengästynyt vartija sanoi, sylkäisten irroneen hampaan ja verta maahan. ''Osaat aavistaa mitä tapahtuu jos yrität vielä jotain. Jos arvioin sinun tekevän yhdenkin virheliikkeen", miehen katse kävi Carmelitassa. ''Naisen käy huonosti.''

Epätoivo valtasi koko pesukarhun ruumiin.  Toi kaveri ei pelleilisi. Eikä Sly voisi riskeerata Carmelitaa. Mutta ei hän voi antaa tuon korston viedäkkään häntä.

''Sä et voi ottaa ketään niinkun se ois sun omaisuutta.", Sly yritti itseääntoistaen vedota mieheen, mutta turhaan. Mies oli jo kauempana, peruuttaen askeleillaan.

''Jos poju saan pientäkin vihiä, että seuraat minua, sä kadut sitä!", mies huusi vielä lopullisella äänensävyllä ja katosi sitten nurkan taakse. Sly otti kiireisen askeleen kohti katoavaa miestä ja Carmelitaa, mutta pysähtyi niille sijoilleen. Purren hammasta yhteen. Täysin epäonnistuneena ja toivottomana Sly jäi tuijottamaan eteensä.

Turvatalon ovi paukahti kiinni ja Sly astui sisään ontuen. "Bentley! Carmelita.. Tarvitaan suunnitelma, nopeasti!", pesukarhu henkäisi rinta kohoillen. Pinkki virtahepo, Murray syöksyi ovelle ja nosti pesukarhun syliinsä pistettyään merkille kaverinsa ontumisen. Murray kantoi Slyn sohvalle, laskien hänet siihen lepäämään hieman  turhankin heiveröisesti, ikäänkuin pesukarhu olisi tehty lasista.

''Mitä on tapahtunut, kamu?", Murray kysyi katsoen silmät selällään Slyn ruhjeita. Bentley oli painunut kaivelemaan lukuisia kaappeja ja tavaroiden lentäessä Bentleyn viskellessä tavaraa pois tieltään, Sly kiirehti sanomaan. "Bentley. Meillä ei ole aikaa, meidän on pelastettava Carmelita.", samanaikaisesti Sly pyrki nousemaan ylös sohvalta, mutta Murray tuuppasi kaverinsa hellästi takaisin.

''Mun on pakko ensin paikata sut.", Bentley sanoi vihdoinkin löydettyään etsimänsä: lääkärisalkun, ja siirtyi nyt Murryaun viereen. ''Mutta sä saat ensin kertoa, mitä on tapahtunut."

Sly alkoi selostaa tapahtumien kulkua ajoittain kivusta irvistellen Bentleyn puhdistaessa ja paikatessa lukuisia haavoja. Lasinsirpaleita oli uponnut lihaan niin pahasti, että meni tovi ennen kuin kaikki sirpaleet oli saatu irti. Bentleyn mukaan etenkin polvi oli sen verran huonossa jamassa, että Slyn pitäisi olla vuodelevossa muutama päivä.

''Mutta Bentley", Sly kiirehti väittämään vastaan, "Me ei voida jättää Carmelitaa pulaan. Tiedät että en voi. Se korsto ei saa vahingoittaa Carmelitaa. Me tarvitaan suunnitelma."

"Sä oot saanu pahasti siipees, Sly.", Bentley sanoi.

"En voi levätä ennenkuin Carmelita on turvassa.", Sly kivahti ponkaisten sohvalta ylös Murrayn yrityksistä huolimatta pitää ystävänsä sohvan pohjalla.

Syntyi hetken hiljaisuus ja Bentleystä näki, kuinka hänen aivonsa raksuttivat kuumeisesti.

"Hyvä on.", Bentley sanoi tovin kuluttua. "Mutta tosta polvesta voi koitua ongelmia. Mä tiedän ettei me voida jättää Carmelitaa pulaan. Mä kyhään suunnitelman-"

"Nopeasti.", Sly keskeytti.

''Nopeasti.", Bentley nyökkäsi.


Bentley teki taustatutkimusta mielestäni liian kauan. Okei, no, ei hänkään pysty ihmeisiin. Mutta kello tikitti koko ajan. Onneksi Bentleyllä oli luotettavia lähteitä, joten suunnitelma oli tunnin sisällä valmis. Me käytiin suunnitelma vielä tarkasti läpi: Mä ajattelin, että Carmelita oli voitu viedä vartijoille suunniteltuun rakennukseen, jossa he kävivät tauolla kesken vartion ja muuta. Rakennus oli parin kilometrin päässä tän mafioson linnioituksesta. Toinen vaihtoehto oli, että Carmelitaa voitaisiin pitää tän mafioson linnoituksessa. Bentley yritti kovasti saada selville tän pääjehun henkilöllisyyttä, mutta ensimmäistä kertaa Bentley joutui toteamaan, että suojaukset olivat jopa hänen taidoilleen ja suhteilleen liian haastavat: tän pomon henkilöllisyyttä oli mahdoton selvittää. Se oli suojattu niin hyvin, että epäilimme, tiesivätkö edes kaikki hänen alaisetkaan tyypin oikeaa nimeä. Bentley sai kuitenkin selville, että vartiointi tässä linnoituksessa oli A- luokkaa ja pohjakerroksessa oli tyrmä, jossa luultavasti pidettiin vankeja.

Oli tietenkin myös mahdolliuus, Carmelitan tulisuuden tuntien, että hän olisi päässyt pakoon, mutta viimeksi hänet nähdessäni Carmelita oli tajuton.

''Okei. Laitetaan suunnitelma käyntiin. Sly, koska sä oot meistä ainoa, joka pystyy liikkumaan viemäreissä ja ahtaissa paikoissa, sä käyt tarkistamassa tän pomon talon tyrmät. Sinne pääsee melko helposti putkistoja pitkin ilman että kukaan huomaa sua. Toivottavasti siellä ei ole tehostettua vartiointia.", Bentley puhui nopeasti, sillä jokainen minuutti oli tärkeä. "Mä ja Murray mennään kattomaan se vartioiden mesta.", hän sanoi valmistellen pyörätuoliaan mahdollista tappelua varten.

"Okei kamut. Aikaa ei ole paljoa. Hyvä suunnitelma, Bentley. Mä lähden tarkistamaan ne tyrmät.", Sly sanoi ja tämän sanottuaan Murray sulki tämän musertavaan halaukseen. "Oothan sitten varovainen,Sly!", Murray sanoi ja päästi Slyn alas, joka joutui hetken haukkomaan happea: Murraykun ei ollut mikään heiveröinen halaaja.

"Älä huolehdi musta. Nähdään!", sanoi pesukarhu, joka kiipesi jo turvatalon ikkunasta ulos.

Sly liikkui nopeasti mutta vartijoita välttellen kohti tämän salaperäisen pomon linnoitusta. Vartijoita oli ulkona tavallista enemmän, Sly pisti merkille, mutta niiden välttely oli helppoa. Eihän pesukarhulle ollut koskaan tuottanut vaikeuksia sulautua yön tuomiin varjoihin ja piileskellä. Slyllä ei olisi varaa jäädä nyt painimaan vartioiden kanssa, kun aikaa oli vähän ja tehtävää paljon. Myös tykyttävä kipu kropassa muistutti aiemmasta selkäsaunasta ja Slyn oli varottava erityisesti oikeaa jalkaansa.

Vihdoin hän saapui linnoituksen näköetäisyydelle: ulko -ja sisäpihi oli täynnä hyvin aseistautuneita vartioita. Onneksi Bentleyn löytämä heikko kohta, viemäriputki, oli jonkin matkan päässä muurilla eikä sillä puoliskolla pitäisi olla vartioita. Sly sulautui varjoihin ja eteni kohti linnoituksen muuria, kauemmas partioivista vartijoista. Hän joutui hetken seuraamaan koleaa ja harmaata muuria, ennenkuin löysi mitä etsi. Tosin se oli vaikea erottaa, sillä vanhaa ja ränsistynyttä muuria peitti jo kasvillisuus, joka verhosi muuria ylös asti. Alhaalla tosin oli rehevämpää, eikä muurissa ammottavaa aukkoa erottanut helposti. Sly heitti kasvit sivuun kepin sivalluksella ja ahtautui muurin sisälle vievään putkeen.

Matka eteni nopeasti. Kevyen ruumiinrakenteensa takia Sly sai vedettyä koko painoaan helposti ja nopeasti putkistossa. Putkisto kierteli paljon, mutta Bentleyn kertoessa suunnitelmaa ja näyttäessä piirrustuksia, oli pesukarhu painanut putkistot ulkomuistiinsa niin hyvin kuin osasi. Ja tosiaan, Sly tiesi että Bentley olisi ollut hänestä ylpeä, hän muisti reitin niin hyvin, että oli saapunut ilmastointiputkeen, joka johti suoraan alas selliosastoon. Ilmastointiputken edessä oli kuitenkin kalterit. Tuskin estääkseen kutsumattomia vieraita, ehkä ihan muodon vuoksi. Sly tunsi ihollaan kylmän kosteuden ja kaltereiden läpi selliä tutkaillessaan, tuli siihen tulokseen että selli oli lähes käyttökelvoton.

Kivistä, vanhaa ja sammaltoinutta kivilattiaa peitti ohut pölykerros. Tyrmän eteisessä oli kaksi betonipenkkiä, ehkä vahtivuorossa olevia vartioita varten, sillä toisella puolella huonetta oli viisi kalteroitua selliä. Tyrmässä olisi ollut muuten säkkipimeää, mutta seinällä oli yksi vihreää ja himmeää valoa hohkaava lamppu, niin että siellä juuri ja juuri näki kun silmät oli tottuneet pimeään. Ainoa ulospääsy tyrmistä näytti olevan kiviset portaat, jotka johtivat ylös. Hetken kuunneltuaan Sly tuli siihen lopputulokseen, ettei lähistöllä ollut vartijoita ja uskalsi kuiskata:

''Carmelita."

Vastausta ei kuulunut.

"Carmelita!", Sly toisi nyt kovempaa jännittyneenä, mutta edelleenkään reagointia hänen sanoihinsa ei tullut. Niin hän oli ajatellutkin. Tyrmä oli siinä kunnossa, ettei Sly uskonut sen olleen käytössä hetkeen. Ainoa ääni oli pienet, nopeat askeleet ja niiden jälkeen seinän sisältä tai toiselta puolelta kantautuvaa kolinaa. Rottia.

Bentley oli kehottanut Slyta palaamaan heti, jos Carmelita ei olisi tyrmissä. Mutta Sly ei voinut ajatukselle mitään, jos Carmelitaa pidettäisiinkin sisätiloissa ylhäällä tyrmän sijaan. Tai jos sieltä saisi salakuuntelemalla tietoa Carmelitan olinpaikasta. Tai mitä vaan.

Sly empi hetken. Bentley oli yleensä aina oikeassa, eikä Slylla ollut varaa jäädä kiinni näille konnille. Sitten peli olisi menetetty. Hän ei kuitenkaan voinut vastustaa ajatusta ja ujutti käyrän keppinsä ilmastointikanavaa peittävän kalteroidun suojan välistä. Yksi terävä, voimakas napautus ja suoja roikkui kepin päässä irrottuaan liitoksistaan.

Sly nosti itsensä ilmastointiaukosta ja hiipi portaiden juurelle ja katsahti ylös: ei vartijoita, ei Carmelitaa, ei mitään. Vain vanhat ja huonossa kunnossa olevat portaat jotka johtivat ylös pimeyteen. Sly tarkisti vielä sellit, jotka tosiaankin olivat siinä kunnossa ettei siellä ollut ollut ketään hetkeen.

Sly oli päättänyt uhmata Bentleyn määräystä ja käydä vilkaisemassa nopeasti ylhäällä sisällä, näkyisikö Carmelitasta jälkeäkään. Hän ei viipyisi kauaa. Eikä hän voisi jäädä nyt kiinni, sitä hän ei kavereilleen tekisi. Vartti, Sly päätti mielessään, jos mitään ei löydy, häivyn.

Sly nousi ylös pitkiä, kiemurtelevia portaita. Joistakin kohdista portaat murenivat pesukarhun askeleiden alla ja kivenmuruset putosivat alas pimeyteen. Hän saapui ison, painavan näköisen metallisen oven eteen. Silmänräpäyksessä Sly oli tiirikoinut sen auki. Hän painoi korvan ovea vasten ja kuunteli ensin, ettei ketään ollut lähettyvillä ennenkuin uskaltautui työntämään oven auki.

Sly nousi vielä toiset portaat, jotka olivat aivan eri maata kuin tyrmään johtavat portaat: nämä oli huolletut ja uudenveroiset ja itseasiassa, niin oli koko palatsin muukin lattia ja tilat. Tai no ''palatsi'' hänellä tästä aulasta tuli mieleen. Hän oli saapunut eteisaulaan. Korkeita ja jykeviä seiniä peitti erilaiset taulut: oli suuria ja pieniä tauluja. Oli arvostettujen taitelijoiden maalaamia muotokuvia niinkuin myös arvokkaita ja kalliita taideteoksia. Eteisaula oli muutenkin huolitellun näköinen ja toi mieleen 1800-luvun.

Äkkiä Slyn korviin kantautui muutamien ihmisten raskaiden askeleiden ja puheensorinan ääni. Pesunkarhun pitäisi äkkiä päästä näkymättömiin, eikä seistä siinä kuin sisustukseen sopiva patsas.

Sly oli ninjaillut tiensä kattokruunun päälle ja seurasi katseellaan vartioiden askellusta ruokasaliin. Hän yritti etsiä katseellaan vartijaa, joka vei Carmelitan. Sly loikkasi spiraalihypyllä seuraavan kattokruunun päälle, täydellisen hiljaa, täydellisen hallitusti. Ilman minkäänlaista lampun liikehdintää.

Sly onnistui löytämään hyvän vakoilupaikan katonrajasta. Osa vartijoista istui pitkän ja jykevän puisen pöydän ääreen, toiset taas asettuivat kivisen takan äärelle sohvalle, nostaen suuret ja likaiset jalkansa edessään olevalle sohvapöydälle.

Vartijat aloittivat joka päiväisen raportoinnin toisilleen. He kertoivat päivänkulusta, kerskailivat ja jonkin ajan kuluttua yksi heistä mainitsi Carmelitan. Slyn mahassa muljahti ja hän meinasi horjahtaa alas katonrajasta. Oikeassa polvessa sykkivä kipu muistutti olemassaolostaan, joten Sly tarvi kaiken keskittymisensä pysyäkseen ääneti ja liikkumatta katonrajassa. Hän ei haluaisi pudota keskelle vihaisia vartijoita. Sly terävöitti jokaisen aistinsa, jotta kuulisi jokaisen sanan tarkasti.

''Se kettunainen. Todella kipakka tapaus.", yksi vartijoista sanoi. ''Harmi, hän oli niin hyvännäköinenkin."

"Olihan se upea.", murahti toinen vartija ja sulki silmänsä, ilmeisesti uneksien jotain mieluisaa sillä hänen kasvoillaan kävi tyytyväinen hymy. Sly oli kiitollinen, ettei osannut lukea ajatuksia.

''Hän olisi ollut täydellinen lisä meihin."

''Hän oli poliisi. Ei hän olisi liittynyt meidän riveihimme vaikka olisimme hakeneet hänelle kuun taivaalta.", sanoi kolmas.

''Tony ei pitänyt tehtävästä jonka pomo hänelle määräsi. Oli se minustakin kohtuutonta ja julmaa pistää Tony hoitamaan tehtävä. Hänhän löysi kytän ja piti hänestä kovasti. Ja me kaikki tiedämme kuinka vaikea Tonya on miellyttää.", sanoi ensimmäiseksi puhunut vartija.

Mikä tehtävä? Miksi Carmelitasta puhuttiin menneessä aikamuodossa? Slyn sydän hakkasi, ikäänkuin se olisi pyrkinyt rinnasta ulos. Kauhu hiipi hiljaa koko hänen ruumiiseensa. Kuumat aallot löivät pesukarhu koko kropan läpi ja hän tunsi kuinka kylmä hiki kirposi otsalle. Kädet ja jalat hikosivat ja Sly meinasi horjahtaa alas, onnistuen kuitenkin säilyttämään tasapainon.

''Suoraan sanoen kuitenkin ihmettlen, miksi pomon piti antaa sellainen määräys. Yleensä hän antaa pitää hauskaa.", yksi vartijoista sanoi kulmat kurtussa.

''Meidän tehtävä ei ole kyseenalaistaa pomon määräystä. Me palvellaan häntä loppuun asti, me ollaan vannottu. Ja tiedetään mitä tapahtuu takinkääntäjille. Jos tää on pomon tahto, se on meidän laki."

Jos innostuit tarinasta, jätä ihmeessä palautetta vieraskirjaan! Kaikki risut ja ruusut ovat tervetulleita :) Kirjoitan mielelläni lisää mutta olisi kiva tietää, onko täällä kiinnostuneita tarinan jatkosta ;)!

Tarina päivitetty 02.07.2018

©2018 Sly Cooper Finfanfic - suntuubi.com