Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK


LUKU 2.

Klo 23.40, sijainti Pariisi

Sydän jyskyttäen Sly kuunteli vartijoiden keskustelua. Hänen aivonsa eivät suostuneet sulattamaan kuultua tietoa.

"Se oli silti rumaa. Eikö, Richard? Sähän olit paikalla, kun nainen lopetettiin.", yksi äänessä olleista vartijoista totesi, kääntyen työkaverinsa puoleen.

Richardiksi kutsuttu mies nyökkäsi ilmeettömästi.

Sly tuijotti kauhistuneena alas vartijoihin. Keskustelun edetessä sana sanalta hän tunsi itsensä yhä vain voimattomammaksi, syylliseksi ja ennen kaikkea epäuskoiseksi.

"Hävititte myös ruumiin, eikö?"

"Tietenkin."

Keskustelua seurannut hiljaisuus rikkoutui silmänräpäyksessä: Slyn loukkaantunut jalka petti alta ja hän putosi suoraa päätä alas, rysähtäen vartijoiden keskelle pitkälle ruokailupöydälle. Ennenkuin kukaan ehti tajuta mitä juuri äsken oli tapahtunut, pesukarhu kompuroi ylös kömpelösti jalkaansa arastaen, pyrkien loikkaamaan yhden vartijan olan yli kohti ovea joka johti pois ruokailutilasta takaisin eteisaulaan. Vartija kuitenkin kaappasi Slyn ilmasta ja ammattimaisin ottein painoi toisen lattiaa vasten repien kepin käsistä ja lukiten kädet selän taakse. Sly yritti rimpuilla ansasta pois, mutta kaksi kertaa isompi vartija onnistui pitämään loukkaantuneen pesukarhun hyvin paikallaan, samaan aikaan kun muut vartijat nousivat tuoleiltaan ylös ja kerääntyivät nalkkiin jääneen pesukarhun ympärille.

"Kuka sä oot? Miten pääsit tänne? Vakoilit meitä!", Slyta pitelevä vartija hiillosti, tosin kaikista sanoista Sly ei saanut selvää: hänen päässään humisi, maailma pyöri, muiden vartijoiden puhe ja uhkailut peittyivät kaikkeen siihen sekamelskaan mitä ympärillä ja Slyn pään sisällä tapahtui. Tuntui kuin hän olisi irtaantunut ruumiistaan, hän ei tuntenut fyysistä kipua eikä edes olevansa siinä. Kaikki peittyi sumuun, aika katosi. Ainoa mitä hän tunsi oli sisällä pauhaava myrsky ja sekavuus, epätoivo ja epäuskoisuus. Tuska ja voimattomuus.

Sitten hän tunsi sen. Kasvoihin kohdistunyt nyrkin isku toimi herättäjänä takaisin oikealle planeetalle. Kolme vartijaa piteli Slyta nyt seinää vasten, yksi ravistellen pesukarhua.

"Vastaa! Mistä sinä tulet? Kuka on pomosi?", yksi vartijoista kysyi tiukasti, pidellen Slytä kauluksesta seinää vasten. Kysymyksestä seurasi uusi lyönti, tällä kertaa vatsaan, kun Sly ei vastannut vartijoille heidän mielestään tarpeeksi nopeasti.

"Ei se varmaan osaa puhua."

"Eihän tuo näytä olevan edes tällä maapallolla."

"Mitä nyt tehdään? Pomo ei taatusti ilahdu että tänne on päässyt vakooja! Me joudutaan vastuuseen tästä!"

"Vastaa rääpäle!", sihisi yksi Slytä pitelevä vartija. "Ketä sinä palvelet?"

Kun vastausta ei kuulunut, vartija nakkasi pesukarhun lattialle, toisten vartijoiden jalkoihin. Sly vaistomaisesti pyrki nousemaan jaloilleen, mutta muutama jalkapari painoi hänet visusti lattiaa vasten.

"Ei se puhu. Richard, meidän pitää kertoa pomolle tästä. Hän voi kuulustella tuon."

''Minkälaisina idiootteina hän meitä sen jälkeen pitää? Te tiedätte, mitä tapahtuu niille joita hän ei tarvitse. Ei.. tätä täytyy miettiä.", Richardiksi kutsuttu vartija sanoi  mietteliäästi pitäen katseensa visusti Slyssa.

"Viemme hänet pomolle ilman muuta! Emme me voi toimia pomon selän takana. Minä menen ilmoittamaan hänelle.", yksi vartijoista sanoi suunnaten askeleensa poispäin. Richard kääntyi poistuvan vartijan puoleen ja epäröimättä nosti aseensa osoittamaan kaverinsa selkää ja ampui. Vartija kaatui maahan.

''Mikä sua vaivaa?", yksi huusi katsoen vauhkona ympärilleen, vuoroin maassa makaavaa ruumiista, vuoroin muita. Muut näyttivät jähmettyneen kauhusta ja tuijottivat Richardia silmät selällään.

"Kai te ymmärrätte, että jos meitä on vakoiltu täällä pidempään ja muitakin kun vain tuo", Richard sanoi nyökäten maassa makaavaan pesukarhun puoleen. "Pomo rankaisee meitä kaikkia jos saa tietää. Hankkiudumme todisteista eroon ja tätä ei tapahtunut. Ymmärrättekö? Mikäli ette halua päistänne eroon, te pidätte turpanne kiinni tästä! Onko_joku_eri_mieltä?", Richard sanoi tavuttaen viimeisen lauseen ja silmäillen uhkaavasti ympärilleen. Kukaan ei näyttänyt uskaltavan nousta Richardia vastaan ja joukosta kuului hyväksyvää muminaa.

"Ned ja Matthias, te tuutte mun mukaan hoitaan tän vierailijan. Te muut hoitakaa tuo täältä ja siivotkaa sotku.", Richard komensi ja viittasi nyt maassa makaavan vartijan puoleen. Kun mitään ei tapahtunut, Richard ärähti. "Enkö puhunut tarpeeksi selkeästi?!", jonka jälkeen monet saivat ikäänkuin sätkyn ja orjallisesti ryhtyivät toimeen.

Sly nostettiin kainaloista ylös, toinen vartija toisella puolen ja toinen toisella. Richard käveli pesukarhun eteen ja nosti tämän ilmeettömät kasvot omiensa tasolle ja kuiskasi myrkyllisellä äänellä. "Nyt meillä kovimmilla äijillä on aikaa sulle. Suosittelen puhumaan tai tuut kärsimään enemmän kuin osaat kuvitella."

Jos innostuit tarinasta, jätä ihmeessä palautetta vieraskirjaan! Kaikki risut ja ruusut ovat tervetulleita :) Kirjoitan mielelläni lisää, mutta olisi kiva tietää kiinnostuneista lukijoista ja saada rakentavaa palautetta, jotta tarinan jatkaminen on mielekkäämpää! ^^

Tarina päivitetty 02.07.2018

©2018 Sly Cooper Finfanfic - suntuubi.com